maailmani ei ole kovin suuri
silti reunalta toiselle on mahdoton matka

olen tarponut, vaeltanut, kulkenut
pelännyt ja unelmoinut

enkä pääse perille
en löydä itseäni

soita taas se kappale
soitathan
niin kuin silloin, kun oli vain
hämäryys ja kitara

minä suljen taas silmäni
ummistan
kuten joka kerta, aina
näiden sointujen luona

jos osaisin olla kuin tuo nelijalkainen
näyttää tunteeni
olla tyytyväinen
luottaa kun aika on
venytellä heräämisen jälkeen

katsomme ulos ikkunasta
eläimelle riittää tämä reviiri
miksi minä haikailen suurempia

kehrää
kehrää

vaativa piipitys
painan torkun pois
vedät viereesi

huokaiset

uni painaa
silmiä vähän raotan
nouset suihkuun

ropisee

kuivaat ja puet
teevesi kiehuu pulputen
kaapista löytyy muki

kilahtelee

luet lehteä
tulet vielä tuohon
kosketat tukkaa

Miten kertoo kipeät ja kovat
paljastaa satuttaneista

Ilon jakaa helposti
suru ei silti puolitu
mustaan aukkoon imaistaan

sieltä pois
valovuosien matka

Kun välissä on liikaa aikaa
kasvaa vierautta
koska ei ole ehtinyt tulla tarpeeksi tutuksi

Kohtaaminen pitää aloittaa aina
vähän varoen
sillä on tunnusteltava itseään tässä

Ja kun alkaa taas päästä siihen
turvan tunteeseen
siitä on vetäydyttävä erilleen

riippumatoksi se ei sovellu
silti siinä makaamme

tähdet ovat tuolla vaikka
valosaaste peittää ne

ohikulkevat kengät kopisevat
jossain joku nauraa

syysyössä puhumme kesäyöstä
kun mitään ei vielä ollut

silloin en osannut edes aavistaa
että tämä hetki tulisi

minulla on kesämekko

toiset kietovat kaulaan
pörröisiä huiveja
peittävät käsivartensa
kulkevat saappaissa

enkö vain halua tajuta:

on taas aika aloittaa
koota reppu uusiksi
kohdata oma kasvu

vetää viiva puhtaaseen vihkoon

heilahtaa väärään eteiseen
siellä murskataan
muserretaan

laskimo liu'uttaa synkkään kammioon
pelkkää pimeyttä

oma sydän on joskus vankila

levottomuus ja levollisuus
kaukaiset sukulaiset toisilleen

miten olisin
kiemurtelen

mitä tekisin
harhailen

itsensä kanssa olisi osattava
mutta tasapaino heiluu

sisäinen pikkutyttöni polkee jalkaa

minä minä minä minä
TAHDON!

ette te voi
MÄÄRÄTÄ!

lattialle vatsalleen, takoo lattiaa nyrkein
ÄÄÄÄÄÄ!

vieressä katsoo isompi minäni
tahtoisi heittäytyä viereen

mutta eihän se käy
aikuinen, järkevä, hillitty, ymmärtävä

ruokkii päättäväisyyttä
jos vaikeammaksi tehdään
jos onnistumista epäillään

tästä mennään läpi
kiusallaankin

eikä luovuteta
ei periksi anneta

vielä juhlitaan voittajaa

ehkä sinäkin valvot
kun salama välähtää
ehkä huokaat
ja sade hakkaa

toivot pian olevan ohi myräkän
toivot selkenevän, seestyvän

ehkä sinäkin
toivoisit takuuta
tulevasta auringosta