Ei pitäisi peilata itseään muihin, ei pelätä epäonnistumista, ei vaatia itseltään mahdottomia

Mutta

silti haen hyväksyntää, epäilen että en osaa tai pysty, pyrin olemaan täydellinen.

Pitikö elämän olla hauska episodi ennen hautaa?
Vai kurjuuksien kurjuus?

Samapa tuo, epäilen väärinkäyttäväni sen joka tapauksessa.