Avaran ikkunan tuolla puolen sade kulkee
Sohvalla hän makaa, kuuntelee, silmät sulkee
Ei hän toiveissaan elättele suuren suuria
mut pelkää rakentavansa sydämeen muuria
jota ei enää kukaan rikkoa ja ylittää voisi
ja niin hän ikuisesti sohvalleen yksin jäisi

Haaveet tänä iltana kauas voivat kuljettaa
arjesta ja harmaasta säästä pois irrottaa
Ehkä jossain prinssi uljas toivoo samaa
rakentelee satua, tahtoo elää unelmaa

Pilvet kaupungin yllä vaellusta jatkavat,
häntä väsyttää mut aatokset valvottavat
Kateellinen hän on pareille onnellisille,
jotka iltaisin istuvat yhdessä jättisohville
Missä on oma kruunupää ja valkea ratsu
vahva ote, suuret tunteet ja kaunein loitsu

Haaveet tänä iltana kauas voivat kuljettaa....

Lopulta sade hiljenee, kuihtuu, ropina lakkaa
hän huokaisee, silittää hiljaa sohvansa nukkaa
Jollekin toiselle, oikealle, olis siinä paikka
jonka hän uskaltaisi antaa valloittaa, vaikka
se vaatis muurin purkua, suojan murtamista
jotta kaiken vois vielä kerran alkaa alusta

Haaveet tänä iltana kauas voivat kuljettaa....