maailmani ei ole kovin suuri
silti reunalta toiselle on mahdoton matka

olen tarponut, vaeltanut, kulkenut
pelännyt ja unelmoinut

enkä pääse perille
en löydä itseäni

soita taas se kappale
soitathan
niin kuin silloin, kun oli vain
hämäryys ja kitara

minä suljen taas silmäni
ummistan
kuten joka kerta, aina
näiden sointujen luona

jos osaisin olla kuin tuo nelijalkainen
näyttää tunteeni
olla tyytyväinen
luottaa kun aika on
venytellä heräämisen jälkeen

katsomme ulos ikkunasta
eläimelle riittää tämä reviiri
miksi minä haikailen suurempia

kehrää
kehrää

vaativa piipitys
painan torkun pois
vedät viereesi

huokaiset

uni painaa
silmiä vähän raotan
nouset suihkuun

ropisee

kuivaat ja puet
teevesi kiehuu pulputen
kaapista löytyy muki

kilahtelee

luet lehteä
tulet vielä tuohon
kosketat tukkaa

Miten kertoo kipeät ja kovat
paljastaa satuttaneista

Ilon jakaa helposti
suru ei silti puolitu
mustaan aukkoon imaistaan

sieltä pois
valovuosien matka